Aattokotkoja

Tänä kesänä haaveestamme tuli totta

Kesä on ohi. Vielä on kuitenkin kirkkaita ja kuulaita päiviä, vaikka yöllä voi olla pakkasta. Meillä on neljä omenapuuta ja yhdessä on yksi omena, ensimmäinen mitä koskaan. Sen sijaan pihlajat ovat täynnä marjoja. Tietääköhän se runsaslumista talvea vai toteutuuko sanonta: “Pihlaja ei kahta taakkaa kanna.”

Kesä on mennyt mökkiä etsiessä ja siitä haaveillessa. Vielä kaikki mahdollisuudet ovat käytettävissä ja mikä parasta: rahaa ei ole mennyt vielä lainkaan korkoihin. Yhtenä iltana lähdimme taas ilta-ajelulle 120 km:n päähän. Kolmessa sekunnissa näimme, että se ei ole tämä. Mitään Klick-kokemusta ei vielä tullut.

Etsimme paikkaa, jolla on historia esim. rintamamiestaloa. Lasten ehdoton vaatimus on päästä saunasta uimaan. Minulle sopisi meren ranta, mies on mieltynyt järveen. Joki tuntuu kummastakin arvaamattomalta. Lapset haluavat jalkapallokenttää, mies kasvimaata, minä kaunista pihapiiriä ja rauhoittavaa maisemaa. Tahkopauhassakin, sukuni saarimökillä, yhdellä pyörähdyksellä näkyy joka ikkunasta merelle. Ehkä meidän kannattaisi hyödyntää sitä vähän enemmän. – Meillähän on nyt venekin. Pojat tekivät sen vanerista ja Kalle on ollut jo sillä sorsajahdissakin.

Haluaisin oppia pitämään blogia.